Iskelmäradioilmapalloja, snadisti sadetta ja suolainen pizza

Läksittiin sitten retkelle tänäänkin. Mä nukuin autuaasti taas liki kymmeneen, mies nousi jälkikasvun kanssa kai kahdeksan aikaan. Edistystä tämäkin, koska noin vuosi sitten meidän aamut alkoi lähes poikkeuksetta ennen kuutta. Aamukahvit piti ottaa mukaan autoon, kun naamanlaitossa meni liika pitkään - Toyota starttasi pihasta kuitenkin jo noin varttia yli kymmenen. Suuntana oli Hesperian puisto ja siellä lokaalin nuorkauppakamarin pystyyn pistämät lastenfestit, vetonaulana Kengurumeininki.

Oli hyvä ja kiva. Lapset sai hienot, punaiset Iskelmäradio-mainosilmapallot ja tytär kävi isineen kiristämässä kokoelmaan lisäksi vihreän Elixia-palleroisen. Ehdittiin nähdä bändiäkin tovi - tykättiin, meininki oli sopivasti levotonta ja spiikit erittäin aikuisenkestäviä. Lapset oli selkeästi väenpaljoudesta vähän hämillään, joten nakattiin rattaat vähän sivummalle ja pidettiin urpiaisia sylissä. Välillä piti vaihtaa vuoroa, kun tytär alkaa olla jo niin pitkä etten mä pysty pitämään sitä kauaa kerrallaan sylissä... pojan kanssa piti käydä tutkimassa vähän maastoa, oli aika märkää mutta keinonahkakengät ja farkut riitti ihan hyvin varustukseksi, vaikka lähtiessä olinkin vähän epäileväinen. Sadekaan ei yllättänyt pahoin, vaikka sitä oltiinkin pelätty.

Jälkeen puolenpäivän tuli nälkä ja päätettiin suorittaa ruokailu vähän lähempänä kotia kuin eilen. Ajeltiin suhteellisen-lähi-pizzeriaan muutaman kilsan päähän kotoa ja syötiin siellä. Mä innostuin tilaamaan pizzaani sekä sinihomejuustoa että anjovista, mikä oli suurvirhe: suolan alta ei maistunut mikään, lisäksi katkarapuja ja tomaatteja oli siroteltu lätylle aika kitsaasti (ainakin siihen anjovikseen verrattuna). Opimme myös, että mestan lastenpizzat ovat sen kokoisia, ettei niitä kannata missään nimessä tilata yhtä per lapsi: vaikka poika onkin suursyömäri, ei puolitoistavuotiaan vatsalaukku veny vielä aivan älyttömyyksiin asti. Mukavaa oli taasen: pienet leikki leikkipaikalla ja ihmetteli akvaariota kaloineen ja sekä me että ne muutama muu mestoilla ollut perhe saatiin syödä suhteellisen rauhassa.

* * *

Lastenmusiikista ja musiikista ja lapsista ehti päässä pyörähtää tänään useampikin ajatus. Meillä kuunnellaan paljon musaa, niin "aikuisten" musaa kuin lapsillekin tarkoitettua. Poika on vielä niin pieni, että se tykkää ihan mistä vaan, kunhan rytmiä riittää. Parhaiten on pudonneet isänsä soittelemat punkit (ainakin Raised Fist ja Quit Your Dayjob) sekä siivousmusana soineet Manu Chao, Lily Allen ja Ting Tings. Tytär on jo vähän tarkempi: esim. mun Leonard Cohen -valintaa se kommentoi ilmoittamalla terävästi, että "Äiti, väärä levy. Laita pois." Tytön ehdoton suosikki on Anna Puu ja olenkin luvannut mennä kanssaan Annaa kuuntelemaan Tapiolaan 20.9. Näin se Idols-sukupolvi syntyy...

Varsinaisen lastenmusan suhteen tilanne tuntuu Suomessa olevan ainakin tällä hetkellä mitä mainioin. Toki niitä kamalia Smurffeja ja Pikkuoravia myydään joulumarkkinoilla ihan järjettömät määrät, mutta esim. Emmallakin palkittu Satu Sopanen & Tuttiorkesteri taitaa olla aika monelle tuttu (ainakin Pikku Kakkosen kautta), lisäksi jo mainittu Kengurumeininki, Paukkumaissi, Sotta & Pytty, Tohtori Orff ja Herra Dalcroze ja monet muut tekee ahkerasti keikkaa ja jaksaa vääntää mitä erilaisimmissa perhetilaisuuksissa. Son hyvä se - ainakin omaan korvaan kaikki on tuntuneet ihan kuuntelua kestäviltä (Tuttirallaa, molemmat Paukkikset ja Ihmekolmoset vauhdissa on soineet meillä ja autossa niin paljon, että todistetusti toimivat myös aikuisille - ainakin niille, jotka täällä meillä asuu). Gommi & Pommi sekä Nummisen muut lastenlaulut ja Rölli taas on oman lapsuuden klassikoita ja olenkin tosi onnellinen että omatkin lapset niistä tykkää.

Gommia ja Pommia oltiin viime keväänä katsomassakin Tavastialla - lastensunnuntait muuten saavat kuulemma jatkoa nyt syksyllä, eli kannattaa pitää silmät ja korvat auki niiden suhteen. Meillä ko. keikoista ollaan tykätty kovasti. Myös Virgin Oil -klubi lähti männäkeväänä mukaan lastenkonserttitoimintaan (ja jatkaa sitä näemmä myös nyt syksyllä), mutta sitä me ei itse olla vielä testattu. Yhtä kaikki tosi mukavaa, että ulkoilemaan ja keikoilla käymiseen tottuneet nykykolmikymppiset vanhemmat saa jatkaa harrastettaan päiväsaikaan ja lapsiystävällisessä ympäristössä.